OSI-mallin käyttöohje

Standardi verkkokerrosarkkitehtuuri

OSI (Open Systems Interconnection) -vertailumalli on olennainen osa tietokoneverkon suunnittelua sen ratifioinnin jälkeen vuonna 1984. OSI on abstrakti malli siitä, miten verkkoprotokollat ​​ja laitteet kommunikoivat ja toimivat yhdessä (yhteentoimivat).

OSI-malli on kansainvälisen standardointijärjestön (ISO) ylläpitämä teknologiastandardi. Vaikka nykypäivän teknologiat eivät täysin vastaa standardia, se on hyödyllinen esittely verkkoarkkitehtuurin tutkimukselle.

OSI-mallipino

OSI-malli jakaa monimutkaisen tietokoneiden välisen tiedonsiirron, jota perinteisesti kutsutaan internet -työksi, kerroksiksi kutsutuiksi vaiheiksi. OSI-mallin tasot tilataan alimmalta tasolta korkeimmalle. Yhdessä nämä kerrokset käsittävät OSI-pinon. Pino sisältää seitsemän kerrosta kahdessa ryhmässä:

Yläkerrokset:

Alemmat kerrokset:

OSI-mallin yläkerrokset

OSI määrittelee pinon sovellus-, esitys- ja istuntovaiheet ylemmiksi kerroksiksi . Yleensä ohjelmistot näissä kerroksissa suorittavat sovelluskohtaisia ​​toimintoja, kuten datamuotoilua, salausta ja yhteydenhallintaa.

Esimerkkejä OSI-mallin ylemmästä kerroksesta ovat HTTP , SSL ja NFS.

OSI-mallin alemmat kerrokset

Jäljellä olevat OSI-mallin alemat kerrokset tarjoavat entistä primitiivisemmät verkkokohtaiset toiminnot, kuten reititys, osoitus ja virtauksen ohjaus. Esimerkkejä alemman kerroksen tekniikoista OSI-mallissa ovat TCP , IP ja Ethernet .

OSI-mallin edut

Kun erotetaan verkkoliikenne loogiseksi pienemmiksi paloiksi, OSI-malli yksinkertaistaa verkkoprotokollien suunnittelua. OSI-malli on suunniteltu varmistamaan, että erilaiset laitteet (kuten verkkosovittimet , keskittimet ja reitittimet ) ovat yhteensopivia, vaikka ne olisivatkin eri valmistajien rakentamia. Esimerkiksi OSI-kerroksen 2 toiminnallisuutta toteuttavan verkkolaitteiden myyjän tuote on paljon todennäköisemmin yhteistyössä toisen valmistajan OSI Layer 3 -tuotteen kanssa, koska molemmat valmistajat noudattavat samaa mallia.

OSI-malli tekee myös verkkosuunnittelusta entistä laajentavampaa, koska uusia protokollia ja muita verkkopalveluja on yleensä helpompi lisätä kerrostettuun arkkitehtuuriin kuin monoliittiseen.