Päivän tyyli 1800-luvulla
Tipografiassa Modern (alias Didone ja Neoclassical) on typografian luokittelu, joka kehitettiin 1800-luvun lopulla ja jatkui käytössä läpi suuren osan 1800-luvulta. Se oli radikaali tauko typografiasta.
Nykyisten fonttien ominaisuudet
Vertikaalisella akselilla karakterisoidut, paksut ja ohut aivohalvaukset sekä tasainen, hiusviivausmerkki, suuret kontrastit ovat moderneja luokitustyyppejä vaikeampia kuin aikaisemmat ja myöhemmät tekstityyppiset tyylit. Ne ovat kuitenkin erottamiskykyisempää kuin edeltäneet siirtymäkauden fontit.
Jotkin myöhemmät versiot modernista kirjasimista sisältävät laattajuustot, joissa on lihavoituja, neliösilmukoita (joskus katsotaan erilliseksi luokitteluksi kokonaan) ja siihen liittyvä Clarendon-tyyli, jossa on vähemmän kontrastia ja pehmeämpiä, pyöreämpiä muotoja. Yksi tyyli levyn serif, Fat Faces, voidaan kuvata Didone (tai Moderni) steroideja lihotettu aivohalvauksia, jotka tekevät tasainen, hiusviiva serifs näyttävät vielä ohuempi ja äärimmäisempää. Jotkut Modern-fontit ovat lihavoitettuja, ultra- tai julisteita, jotka työntävät ne Fat Face -laatan serif-luokkaan.
Käytä moderneja fontteja
Moderni fontit ovat silmiinpistäviä käytettäväksi otsikoina tai otsikoina. Ne toimivat usein hyvin myös logoissa. Jos ne eivät toimi kunnolla, se on kehon kopio. Nykyaikaisia fontteja on vaikea lukea pienissä kooissa, ja niiden ohut aivohalvaus voi kadota. Toinen paikka, jolla vältytään käyttämästä Modern fontteja, on käänteisessä muodossa tulostusprojektissa. Koska paperiarkki leviää hieman, Modernin fonttien äärimmäisen ohut aivohalvaus voi täyttyä ja kadota käänteisen tyyppisellä alueella.
Esimerkki modernista fontista
Nykyaikaisen luokituksen tunnetut fontit ovat:
- Bodoni
- Didot (ensimmäinen Didone-fontti)
- Bernhard Modern Roman
- asteri
- Century Schoolbook
- Fenice
- Kepler
Luokituksen nimi "Didone" on yhdistynyt nykyisin käytössä olevien kahden tyypillisimmän nykyajan fonttien nimet: Didot ja Bodoni.